3. Hirsikehikon kasaus

 Viikko piti odotella, että sokkeli kivettyisi ja sitä pystyi alkaa kolistelemaan. Naputtelin alkajaiseksi patolevyn ulkopintaan. Käytännössä se olisi kyllä aivan turha, mutta onpahan kun on tapana olla. Sokkeli on  vain 50cm peitossa maan alla ja maaperä on muutenkiin erittäin vettä läpäisevaa. Olin tilannut samalla nupillisen sepeliä, jolla tasoittelin sokkelin ulkotasoitukset. Jätin tarkoituksella salaojan ja sadevesiviemärin kaivamiset sulan maan aikaan ja ajattelin tehdä ne itse minikaivurilla ennen oikean kaivurin kutsumista. Edessä on nimittäin vielä vesi- ja viemärivedot pihan yli kaupungin yhteisiin sekä sauna/autotallirakennuksen pohjien kaivamiset. Sen verran kuitenkin tein viemärivetoja, että upotin 3 suojaputkea ja viemäriputken kodinhoitohuoneesta (tekniikkahuone) hirsisokkelin ulkopuolella olevaan pesuhuoneeseen, josta myöhemmin tosiaan jatketaan vedot kaupungin yhteisiin. Vedin putket sokkelin alta 1,5cm/m kaadolla. kaupungin viemäriyhde on 10m päässä ja se sijaitsee 2,8m syvyydessä joten pitäisi kuran liikkua. Muutenkin muoviputkilla liiankaan jyrkkä pudotus ei ole ongelma. Paitsi toki ennen kaupungin verkkoa on vielä koontaviemäri sekä oma tonttisulku. Pari päivää tuosta kutsuin pihalle vielä kasettirekallisen täyttöhiekkaa eli Annalankangaan hiekkalaatikkohiekkaa.

Loppukesästä muuten hommasin apupojan eli etukuormaajallisen traktorin. Voin suositella kaikille itserakentajille varsinkin jos aiotte tehdä hommia ominpäin. Ajatus oli, että tuolla vehkeellä  moni asia sujuu näppärämmin, en riko itseäni ja tod. näk. saan siitä lähelle saman hinnan kuin mitä itsekkin siitä maksoin. Säästöä tulee myös siitä, jos tuolla voi paikata jonkun vuokravehkeen tarpeen. Etukuormaajan trukkipiikeillä nostelin hirsiä moneen kertaan, kolasin kauhalla lumia ja tosiaan tein myös sisätäytöt ja osan sepelien levityksistä. Olisi itse asiassa pitänyt hommata jo aikaisemmin kun purkuhommissa tuo oli aivan ylivetopeli vaikka ei olekkaan neliveto. Huomasin sen kun käytin sitä piharakennuksen purkamisessa. Päärakennuksen purkasin ihan käsipelin. Se on tosiaan säästöä jos vertaa, että maksaa purkufirmoille hommasta. Ainiin, tuosta muuten lähtisi Valmetti 3,5 tonnilla kesällä (Valmet 700, vm. 70, ajettu oikeasti vain 2000h, kaikki toimii, paitsi käsijarru).

 

Lopultakin takaisin otsikon aiheeseen eli hirsikehikon kasaukseen. Yllä olevassa kuvassa on viimeinen vaihe hirsikehikossa. Olin leikannut ylimmät  hirret moottorisahalla vaateriin 2900 korkoon sokkelista. Hirren päälle laitoin eristenauhan ja sen päälle ruuvasin 22x120 laudan. Tämän laudan päälle oli sitten tarkoitus laskea kattoristikot, Välin pitää toki laittaa ennen kattotuoleja vielä höyrysulkumuovi. Tarkoitus oli, että yläpohjaan tulee ihan oikea muovi paksun villakerroksen takia, mutta hirsien ulkopintaan ennen ulkopinnan eristeitä ilmansulkupaperi, ei siis muovia.

Jo kehikon purkuvaiheessa huomasin, että rakennuksen sokkeli oli ollut erittäin hyvin vaaterissa aivan kuten tämä minun uusi sokkeli. Se on aivan ensiarvoisen tärkeää tietää jos haluaa, että seinät nousee suorassa. Tiesin, että paria alinta hirsivarvia minä en tarvitse ollenkaan, mutta jotenkinhan minun piti pystyä laskemaan hirret oikeaan korkoon. Hmm. Onneksi olin ollut kaukaa viisas ja toin purkurakennuksesta alimpien hirsien nurkat ja myös pätkät keskeltä. Nostin nyt nuo hukkapalat uuden kivijalan päälle ja kasasin lopulta viisi varvia hirsi niiden päälle, että oikeasti näin, että seinä lähtee nousemaan suoraan. Laitoin sitten laaserin pyörimään rakennuksen keskelle ja läppäri sylissä vertaamaan kuvista missä alkuperäinen lattiataso oli ollut. Lopulta piirsin viivan 5cm alkuperäisen lattiatason alapuolelle eli  huonekorkeus periaatteessa kasvoi tuon 5cm uudessa rakennuksessa. Päätyseinät piti leikata 2. varvin yläraunasta ja pitkien seinien 3. varvin alaraunasta. Ei muuta kuin seinät uudestaan purkuun ja viivahirret teltaan leikattavaksi. Olin lopulta piirtänyt viivan hirsien molemmille puolille sokkelin korkoa hyväksikäyttäen. Ajelin ensin molemmilta puolilta käsisirkkelillä viivaa  myöten ja loput sahasin moottorisahalla turvallisen matkan päästä viivaa. Nyt sitten pystyi lopultakin aloittamaan oikeasti seinän kasaamisen.

Olin tilannut jo aikaisemmin Jyremarkilta 500m 10cm leveää PP thermo eristenauhaa sekä muutaman rullan ohuempaa tavaraan nurkkasalvoksiin. Ymmärsin netin hirsiasiantuntijoilta, että tuo Jyremarkin tavara on huomattavasti parempaa ja luotettavampaa kuin mikään pellava. Se ei ime vettä ja on lujaa, mutta kuitenkin hengittää. Ikkunavarvien yläosaan asti kasaaminen olikin nopeaa. Olin jo aikaisemmin naputellut tai poraillut vanhat tapin reiät auki ja iskin niihin nyt vain uudet tapit. Tuo eristenauha piti tosiaan leikata auki tappien kohdalta ennen seuraavan varvin laittamista. Muuten tappi olisi saattanut vielä eristeen mukanaan reikään.

Sitten alkoi hankalampi vaihe. Ensinnäkin ikkuna-aukkoihin piti lisätä karapuut. Irrotin uralaudan vanhoista karapuista, mutta varsinaisen näkyvän osan tein uudesta 2x6  höylätystä lankusta. Siinä oli oma homma kolistalla niitä paikallaan kun tokihan hirret pikkusen haluavat elää. Sain ne kuitenkin paikoilleen isolla lekalla avittaen. Toinen hankala vaihe oli yhdyshirren lisääminen eli hirren, joka sulkee ikkuna ja oviaukot. Karapuiden päät piti kaikki sattua yhdyshirren reikiin ja vieläpä samaan aikaan. Pojan kanssa ne lopulta saatiin laskeutumaan paikalleen. Olin jo ruuvaillut jokaiseen nurkkasalvokseen 160mm ruuvit. Yhdishirttä laittaessa minun piti hieman kuormaliinalla vetää seiniä nippuun, mutta näköjään ne joustivat voiman edessä. Nyt homma helpottui huomattavasi eikä seuraavissa hirsissä ollut kuin laskea ne paikoilleen. Vieläkin piti ihastella ukin kädenjälkeä. Kun nurkat menivät paikoilleen niistä tosiaan kuului "click" eikä mitään "klots" ääntä, niin tarkoilla mitoituksilla ne oli tehty. 

Onhan ollut kyllä ihme talvi rakentaa. Alunperin harmitti kun rakennuslupa meni loppuvuoteen, mutta nyt sokkelin valamisessa ei tarvinnut mitään lisälämmityksiä ja muutenkin keli on hellinyt rakentajaa. Kasaamiset onnistuin lisäksi tekemään kuivien pakkasien aikaan kunnes työvaiheiden välillä satoi vettä. Eihän sitä hirsiä kastumisista voinut täysin suojella vaikka ylimmän varmin aina peittelinkin patolevyn hukkapätkillä. Onneksi seinät kuitenkin tuulessa kuivuivat viimeistään parissa päivässä.

Pahus kun kasaamisen aikana ei oikein tullut otettua kuvia ja myöhäillalla oli jo niin pimeää, ettei kuvista oikein olisi saanut mitään selvää. Mutta kasaus oli erittäin yksinkertaista perushommaa. Hirsi nosturilla paikoilleen, tapit reikiin, ruuvit nurkkiin ja päälle eristenauha ja uudelle varville sama