4. Katto päälle

 

Nyt (vappu) vierähti muutama kuukausi niin täysin rakennellessa ettei blogiin tullut laitettua tarinaa. Aloitetaan kuitenkin maaliskuun 1. viikolta. Ensin ihan ilmainen pirkkavinkki kaikille - miten saat yksin pellit katolle. Tein ensin lankuista 10m pitkän luiskan räystäälle, joita myöten pellit pystyi liuttamaan katolle. Siitä toki tuli niin painava, ettei sitä enää jaksanut räystäälle nostaa, mutta muistinkin, että mullahan on Valmetti ja siinä etukuormain. Sitten ne pellit, nehän on kevyitä, mutta notkeita kuin keitetty makaroni. Kekkasin ruuvata pellin molempiin laitoinhin rimat ja niin vain 5m pitkät pellit pysyivät kuosissaan. Irrotin rimat vasta kuin ne oli asemissaan katolla. Samoista ruuvinrei'istähän pelti sitten ruuvattiin myös kattoruoteisiin.

Pellit on kuitenkin vain kerma kakun päällä. Ennen sitä piti puuhastella jonkun verran

Kun hirsikehikko oli pystyssä piirustelin viivan vaateriin ylimpään hirsivarviin. Tuo viiva olisi siis se taso jolle yläkerran kehäristikot tulisi asettumaan. Ei siinä muuta kuin moottorisahaan uusi terä ja saha laulamaan. Eihän siinä ollut kuin 32m:iä leikattavana. Onneksi mulla oli tellingit hyvällä korkeudella. Ensimmäinen takaisku tuli jo metrin päästä kuin yllättäin siellä olikin yksi naula. Siitä kun selvittiin niin ei siinä kovin kauaa lopulta mennytkään. Laitoin sitten laaseri piirustamaan viivaa ja höyläilin pahimmat knöölit pois. Päätin kiinnittää päälle vielä leveän laudan ja väliin eristenauhan kun lauta vielä passasi korkoon.

 

Yläkerran kehäristikot olivat korkeammat kuin hirsikehikko. Niiden harjakolmio oli vielä erilinen osa kun muuten rahti ei olisi mahtunut siltojen alta. Minulla oli jo hirsien nostossa apuna Dino 160 henkilönosturi. Niinpä kävin vuokraamassa saman kemppeen uudestaan. Eihän se nyt ihan virallinen nosturi ole, mutta jos sillä saa nostaa 215kg ihmisiä 16m korkeuteen ja 9m sivusuunnassa kai puutavara on paljon vähempiarvoinen kuin ihminen :-). Vaikka ristikot olivat isoja paino oli varmasti pitkälti alle 200kg.

Ennen kattotuolien nostoa levitin koko hirsikehikon päälle höyrynsulkumuovin ja kiinnin sen ruuvaamalla päälle kattotuolien tarvitsemat kulmaraudat. Muovin ajankohta sattui kyllä sopivasti kuin just samana iltana alkoi hillitön vesisade. Siinä sitten iltaa myöten kasvoi huoli "ainiin se muovi". Piti palata pikaseen tontille ja kylläpä muoviin piti puukolla pariin kohtaan tökätä reikä. Kyllähän reiät saa aina umpeen sitkoteipillä. Myöhemmin vesi vaihtui lumeksi ja ei siinä avittanut muu kuin laittaa keskimmäinen muovi suosiolla poikki keskeltä. Reunimmaisilta lumi onneksi pääsi valumaan pois.

Varsinaisesta kattotuolien  nostosta ei näköjään tullutkaan otettua kuvaa, mutta homma sujui enemmään kuin joutuisasti. Ennen asennusta piti kuitenkin tarkistaa seinien suoruus. Kylläpä sitä näköjään piti väliseiniä hieman tunkata päistään hieman ylös ja laittaa suuteita tukipilarin alle. Ei ihan ollut sattunut alimman hirren väliseinän korot kohdilleen, mutta tuollapa en ollut mitään väliä. Nythän ne oli kohdillaan. Ensin nosteltiin keskimmäinen kattotuoli. Se oli helppo tuoda nosturilla kohdilleen ja jättää roikkumaan huulilleen. Ei siinä muuta kuin nautata kulmaraudat paikoilleen ja ruuvata väliaikaiset vinoriveeet. Sama toistettiin 12 kertaa ja lopputulos oli mitä kuvat yläpuolelle osoittaa. Harjakolmiota ei vielä tässä vaiheessa laitettu paikoilleen kun ei sinne kukaan olisi päässyt niitä kiinnittämäänkään.

Seuraavana aamuna yllätys oli suuri kuin kattotuolit olivat edelleen paikoillaan. ei siinä muuta kuin miehet nostokoriin ja rullaamaan ensimmäistä aluskatetta räystään päälle. Siihen sitten paukuteltiin katteen levyiset korotustimat ja päälle ruodelaudat. Sen päältä olikin sitten näppärä pyöritellä seuraava aluskatevarvi. Olin valinnut aluskatteeksi Anticon Rankka nimisen kelmun osin jo ihan turvallisuussyistä. Mainoksen mukaan se kestäisi miehen painon vaikka siinä olisi reikä ja muutenkin asennustapa oli aika vapaa kuin sen olisi saanut laittaa vaikka kireälle kattotuolien väliin. No, jotenkin luontevasti se jäi senti pari löysälle eli  niinkuin oikeasti pitäisikin. Niin vain yhden valoisen talvipäivän valo riitti just ja just saamaan katto sateelta suojaan.

Ainiin, ne yläkolmiot. Ne oli nostettu yläparsien nurjahdustukilautojen päälle jo edellisenä päivänä. Kun aluskate ja ruodelaudat oli saatu ensin molemmille lappeille kolmiot nostettiin käsin paikoilleen ja lautattiin jo valmiina olevista naulauslevyistä alimmisten kattotuolien parrujen päihin. Periaatteessa simppeliä hommaa, mutta 42:nen lankku on aika notkeaa tavaraa. PIkkusen olisi saanut enemmänkin keskittyä siihen, että ne olisi mennyt suorempaan linjaan. Toki sitä yritettiin, mutta kattopoikasten teko oli hivenen haasteellista hommaa kun räystäslautoja yritti laittaa samaan tasoon. Onneksi seinälinjan päälle tulee vielä 2x4 ruode villoja varten joilla sitten saisi viimeiset heitot piiloon.

Aluskatteen asennuksen jälkeen saakin siten huokaista helpotuksesta, ainakin henkisesti. Sehän tarkoittaa, että talo on turvassa sateelta. Ihan täysin tuo ei tässä projektissa vielä pitänyt paikkansa. Talossahan oli jo höyrynsulkumuovi välikatossa ja korkeat seinälinjat avoinna tuiskulle. Ei sinne oikein halunnut uutta vedenpaisumusta. Aika nopsaan sitä kuitenkin sai pyöriteltyä Ekovillan X5 ilmansulkupaperit yläkerran ympärille. Toki päätyihin piti rakentaa tukipuut ensin.

Talon rakenne on käytännössä "kaksi taloa päällekkäin". On hirsinen sisärunko, jonka päällä kattorakenteen makaa ja on ulkorunko, jonka pitää sallia sisärungon vajuminen. Ulkorunko on 2x4 lankkua ja sen tukipiste on sokkelissa. Ulkorunko on ruuvattu samoilla kulmaraudoilla hirsiin kiinni kuin kattotuolitkin. Kulmaraudoissa on 4cm:n ura, jonka yläosaan ruuvasin yhden M6 ruuvin hirteen kiinni. Tein apurungon ensin yläkerran ympärille kun talon ympärillä oli vielä tellingit. Ks. yläpuolelle 2. kuva. Asensin ensin vaakalankun, joka toimi "kivijalkana" yläosan pystyparruille. Kun pystyparrut oli ruuvattu kulmaraudoilla kattotuoleihin irrotin vaakalankun kulmaraudat, jotta koko rakenne jää kelluvaksi. Yläkerran pinta piti saada samaan tasoon kuin alakerran eli sinne piti lisätä myös tuulensuojalevy vaikka villoja en laittanutkaan. Tuo vaakalankku tuli samaan kohtaan kuin myöhemmin tulisi ulkopanenoinnin suunnan vaihto. Jos koko taloon ulkopanelit olisivat kaikki tuleet vain vaakaan elämä olisi ollut huomattavasti helpompaa, mutta talo olisi kyllä ollut aika tylsän näköinen.

Tellingien purkamisen jälkeen asensin pystylankut sokkelin ja yläosan vaakalankun väliiin 600:n ruodejaolla. Mittasin lankut sen verran tarkasti, että yläosa oikeasti saa nojata näihin parruihin. Kulmarautoja tuli 4 kpl per lankku. Samalla tuli oikaistua myös hirsirungon pinta. Hirsiähän minä en ollut kiinnittänyt mitenkään sokkeliin kiinni, mutta ulkorungon alaparrun ruuvasin kiila-ankkureilla, joten nyt pysyy vaikka talo kääntyisi ylösalaisin.