hirretkiertoon

 Viikko piti odotella, että sokkeli kivettyisi ja sitä pystyi alkaa kolistelemaan. Naputtelin alkajaiseksi patolevyn ulkopintaan. Käytännössä se olisi kyllä aivan turha, mutta onpahan kun on tapana olla. Sokkeli on  vain 50cm peitossa maan alla ja maaperä on muutenkiin erittäin vettä läpäisevaa. Olin tilannut samalla nupillisen sepeliä, jolla tasoittelin sokkelin ulkotasoitukset. Jätin tarkoituksella salaojan ja sadevesiviemärin kaivamiset sulan maan aikaan ja ajattelin tehdä ne itse minikaivurilla ennen oikean kaivurin kutsumista. Edessä on nimittäin vielä vesi- ja viemärivedot pihan yli kaupungin yhteisiin sekä sauna/autotallirakennuksen pohjien kaivamiset. Sen verran kuitenkin tein viemärivetoja, että upotin 3 suojaputkea ja viemäriputken kodinhoitohuoneesta (tekniikkahuone) hirsisokkelin ulkopuolella olevaan pesuhuoneeseen, josta myöhemmin tosiaan jatketaan vedot kaupungin yhteisiin. Vedin putket sokkelin alta 1,5cm/m kaadolla. kaupungin viemäriyhde on 10m päässä ja s

Hirsien siirtourakka: Tässä välissä on  hyvä palata ajassa taaksepäin edelliseen talveen. Hirrenluovuttajataloa oli toki tullut syynättyä jo ennakolta ja ajatustyö pyöri mielessä jo pitkään. Se oli myöhäsyksy 2018 ajalimme rouvan kanssa Itä-Suomeen ja kärryssä oli puruimuri ja järeä agregaatti. Letku katolle ja imuri käyttöön. Näppärä peli kun homman lopulta oppi, mutta saimme sillä imuroitua sinä viikonloppuna vain puolet ullakon muhista. Huomasin myöhemmin loppuja siivotessa, että ahtio ja ikkunasta alasheittely oli jopa nopsenpi tapa. Kesällä sitten kävin purkamassa ulkoverhouksen pois. Lautaverhous oli kuulemma laitettu paikoilleen jo heti uutuuttaan. Alla oli tervapaperi, mutta ilmaväli loisti poissaolollaan. Se on periaatteessa riskirakenne, mutta tässä kohteessa mitään ongelmia ei siitä ollut aiheutunut . Ainut lahovika oli parin ikkunan alahirsi ja ullakon hirsistä sisäilman kosteus oli syönyt osan pintaa pois. Parin seinän alummainen hirsi oli myös osin kukkapenk

Oli vuosi 2018 ja 50v oli juuri pyörähtänyt mittariin. Olimme sisarusporukalla muutaman vuosi aikaisemmin hankkineet isäni kotipaikan suvulta omaksemme ihan sen takia, että jollakin olisi motivaatiota pitää sitä myös huolta. Lattiat ja alin hirsirivi oli alkanut oireilla ja asialle olisi pitänyt tehdä jotain. Siinä kuitenkin meni aikaa ja aloimme miettiä mitä ihmettä me tehdään koko rakennuksella kun meidän kotipaikka oli kuitenkin vain muutaman kilometri tuosta paikasta ja siitä se idea sitten lähti. Olin aina ihaillut tuvan hyvää tilankäyttöä, korkeita huoneita ja eritoten aivan älyttömän hyvää kädentaidon jälkeä. Siinä sitten kävikin ilmi, että ukkini oli tosiaan ollut ihan oikea hirsimestari. Tämä 50 luvun alussa tehty talo olis siis hänen viimeinen mestarityönsä ja samalla isäni kisällityö. Olimme jo tähän mennessä asuneet kahdessa omakotitalossa, jotka tuli remontuitua aika isostikin. Nyt kun lapsikatraasta oli jo pari muuttanut omikseen isossa talossa alkoi olla jo tur